Kuka sallii, että urheilukentällä saa huutaa, melskata tai käyttäytyä epäasiallisesti?
Pinnalla oleva kohu epäasiallisista valmennustavoista on saanut valtavasti medianäkyvyyttä. Se on hienoa, mahtavaa ja upeeta! Miksi? Siksi, että pitkään vaiettu ja syvälle juurtunut aihe tulee vihdoin esiin. Seuraavat stepit ovat kuitenkin asian esille tulemistakin tärkeimpiä:
Mitä nyt?
Mitä muutoksia tämä saa aikaan?
Pientä keskustelua on jo ollut ilmassa ja esiin on tuotu ehdotuksia siitä, että seura- ja liittotasolla tulee tapahtua muutoksia ja korkeammalta taholta, eduskunnasta, tulee saada linjauksia ja ohjeita. Nämä ovat kaikki tarpeellisia ja tärkeitä tahoja ja sääntöjä sieltä suunnalta tarvitaan. Mutta kuten tiedämme, ehdotetut reitit eivät ole kovinkaan nopeita väyliä muutokselle.
Joten mikä voisi olla nopeampi väylä? Kenties se löytyy peiliin katsomalla; kuka sallii, että urheilukentällä saa huutaa, melskata tai käyttäytyä epäasiallisesti?
Me aikuiset: me aikuiset olemme siellä kentän laidalla seuraamassa. Me aikuiset olemme seurajohdossa. Me aikuiset olemme liitossa. Me aikuiset olemme eduskunnassa. Ei ole mitään erillistä instanssia, josta voisimme eriyttää itsemme. Joten sinulla on aikuisena kaikki avaimet siihen, että voit oman lapsesi osalta puuttua epäasialliseen valmennukseen.
Aivan kuten missä tahansa kiusaamistilanteessa; kaikki asianosaiset ovat mukana kiusauksessa. Kiusaaminen voi olla aktiivista tai passiivista sivusta seuraamista ja näin kiusaamisen sallimista. Tässä tapauksessa kiusattu on lapsesi ja sinä olet sivusta seuraaja!
Ole rohkea, ole suunnannäyttäjä, ole esimerkki, jonka avulla muut aikuiset rohkenevat puuttua myös. Yhdessä ja kentän laidalla tehtävät muutokset saavat aidosti muutosta aikaan!
-Tiina Lehmuskoski
