Liikunnan iloa Suomesta Afrikkaan
Tammikuussa lähdimme 13 suomalaisen voimin Tansaniaan pieneen Itajan kylään. Hyväntekeväisyysprojektin ajatuksena oli, ja on edelleen, mahdollistaa paikallisen koulun tytöille asuntola. Asuntola on tarpeellinen, sillä muutoin tytöt joutuvat kulkemaan pitkät koulumatkansa kävellen aamun ja illan pimeinä tunteina. Kuten arvata saattaa, nuoren tytön pimeässä kävely ei ole turvallista ja tämän vuoksi meillä oli kova motivaatio saada asuntolan rakentamista vauhdilla eteenpäin. Lisää hyväntekemisestä voi lukea täältä.
Tutustuminen kouluun mahdollisti myös koulutoimintaan lyhyesti osallistumisen. Jokainen mietti omalta kohdaltaan, mitä osaamista omaa ja niinpä minä olin yksi liikunnan ohjaamiseen ilmoittautuneista.
Paikallisessa koulukulttuurissa ei ole tapana, että liikunta olisi oppiaineena, kuten meillä Suomessa. Perinteisten aineiden oppitunnit olivat vakavamielisiä. Liikuntatuntien mukaan saaminen toisi iloa ja rentoutta koulupäiviin.
Kuvaaja: Jouni Ranta
Ilman yhteistä kieltä ja englannin apusanoin ohjasimme kuitenkin 80 lapselle koulun pihalla suomalaislapsille perinteisiä laululeikkejä. Jalkapallopelistä saimme rakennettua hienon ystävyysottelun. Siinä pelinhurmassa oli itsellekin uudenlaista hauskuutta aasien kakkakasoja ja termiittien kekoja väistellessä. Ne kun miinoittivat vehreää ja muutoinkin epätasaista jalkapallokenttää.
Oli hieno tunne tehdä yhdessä ja kokea liikunnaniloa! Myös peliä seuraamassa ja kannustamassa olleiden lasten kanssa hihkuimme, nauroimme ja kannustimme yhdessä. Liikunta todellakin yhdistää!
Yksi mieleenpainunut hetki oli, kun liikunnan opettajan kertoi itse innostuneena, että suomalainen letkajenkka oli niin hauska, että he tulevat tanssimaan sitä jatkossakin.
Tiina Lehmuskoski
